vinka

See also: Vinka

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiŋkɑ/, [ˈʋiŋkɑ̝]
  • Rhymes: -iŋkɑ
  • Syllabification(key): vin‧ka
  • Hyphenation(key): vin‧ka

Etymology 1

    From Proto-Finnic *vinka.

    Noun

    vinka (rare)

    1. cold wind
    Declension
    Inflection of vinka (Kotus type 9*G/kala, nk-ng gradation)
    nominative vinka vingat
    genitive vingan vinkojen
    partitive vinkaa vinkoja
    illative vinkaan vinkoihin
    singular plural
    nominative vinka vingat
    accusative nom. vinka vingat
    gen. vingan
    genitive vingan vinkojen
    vinkain rare
    partitive vinkaa vinkoja
    inessive vingassa vingoissa
    elative vingasta vingoista
    illative vinkaan vinkoihin
    adessive vingalla vingoilla
    ablative vingalta vingoilta
    allative vingalle vingoille
    essive vinkana vinkoina
    translative vingaksi vingoiksi
    abessive vingatta vingoitta
    instructive vingoin
    comitative See the possessive forms below.
    Possessive forms of vinka (Kotus type 9*G/kala, nk-ng gradation)
    first-person singular possessor
    singular plural
    nominative vinkani vinkani
    accusative nom. vinkani vinkani
    gen. vinkani
    genitive vinkani vinkojeni
    vinkaini rare
    partitive vinkaani vinkojani
    inessive vingassani vingoissani
    elative vingastani vingoistani
    illative vinkaani vinkoihini
    adessive vingallani vingoillani
    ablative vingaltani vingoiltani
    allative vingalleni vingoilleni
    essive vinkanani vinkoinani
    translative vingakseni vingoikseni
    abessive vingattani vingoittani
    instructive
    comitative vinkoineni
    second-person singular possessor
    singular plural
    nominative vinkasi vinkasi
    accusative nom. vinkasi vinkasi
    gen. vinkasi
    genitive vinkasi vinkojesi
    vinkaisi rare
    partitive vinkaasi vinkojasi
    inessive vingassasi vingoissasi
    elative vingastasi vingoistasi
    illative vinkaasi vinkoihisi
    adessive vingallasi vingoillasi
    ablative vingaltasi vingoiltasi
    allative vingallesi vingoillesi
    essive vinkanasi vinkoinasi
    translative vingaksesi vingoiksesi
    abessive vingattasi vingoittasi
    instructive
    comitative vinkoinesi
    first-person plural possessor
    singular plural
    nominative vinkamme vinkamme
    accusative nom. vinkamme vinkamme
    gen. vinkamme
    genitive vinkamme vinkojemme
    vinkaimme rare
    partitive vinkaamme vinkojamme
    inessive vingassamme vingoissamme
    elative vingastamme vingoistamme
    illative vinkaamme vinkoihimme
    adessive vingallamme vingoillamme
    ablative vingaltamme vingoiltamme
    allative vingallemme vingoillemme
    essive vinkanamme vinkoinamme
    translative vingaksemme vingoiksemme
    abessive vingattamme vingoittamme
    instructive
    comitative vinkoinemme
    second-person plural possessor
    singular plural
    nominative vinkanne vinkanne
    accusative nom. vinkanne vinkanne
    gen. vinkanne
    genitive vinkanne vinkojenne
    vinkainne rare
    partitive vinkaanne vinkojanne
    inessive vingassanne vingoissanne
    elative vingastanne vingoistanne
    illative vinkaanne vinkoihinne
    adessive vingallanne vingoillanne
    ablative vingaltanne vingoiltanne
    allative vingallenne vingoillenne
    essive vinkananne vinkoinanne
    translative vingaksenne vingoiksenne
    abessive vingattanne vingoittanne
    instructive
    comitative vinkoinenne
    third-person possessor
    singular plural
    nominative vinkansa vinkansa
    accusative nom. vinkansa vinkansa
    gen. vinkansa
    genitive vinkansa vinkojensa
    vinkainsa rare
    partitive vinkaansa vinkojaan
    vinkojansa
    inessive vingassaan
    vingassansa
    vingoissaan
    vingoissansa
    elative vingastaan
    vingastansa
    vingoistaan
    vingoistansa
    illative vinkaansa vinkoihinsa
    adessive vingallaan
    vingallansa
    vingoillaan
    vingoillansa
    ablative vingaltaan
    vingaltansa
    vingoiltaan
    vingoiltansa
    allative vingalleen
    vingallensa
    vingoilleen
    vingoillensa
    essive vinkanaan
    vinkanansa
    vinkoinaan
    vinkoinansa
    translative vingakseen
    vingaksensa
    vingoikseen
    vingoiksensa
    abessive vingattaan
    vingattansa
    vingoittaan
    vingoittansa
    instructive
    comitative vinkoineen
    vinkoinensa
    Derived terms

    Further reading

    Etymology 2

      Borrowed from Sami, compare Northern Sami faggi.

      Noun

      vinka

      1. (dialectal) trammel
      2. (colloquial, woodworking) synonym of liimapuristin
      Declension
      Inflection of vinka (Kotus type 9*G/kala, nk-ng gradation)
      nominative vinka vingat
      genitive vingan vinkojen
      partitive vinkaa vinkoja
      illative vinkaan vinkoihin
      singular plural
      nominative vinka vingat
      accusative nom. vinka vingat
      gen. vingan
      genitive vingan vinkojen
      vinkain rare
      partitive vinkaa vinkoja
      inessive vingassa vingoissa
      elative vingasta vingoista
      illative vinkaan vinkoihin
      adessive vingalla vingoilla
      ablative vingalta vingoilta
      allative vingalle vingoille
      essive vinkana vinkoina
      translative vingaksi vingoiksi
      abessive vingatta vingoitta
      instructive vingoin
      comitative See the possessive forms below.
      Possessive forms of vinka (Kotus type 9*G/kala, nk-ng gradation)
      first-person singular possessor
      singular plural
      nominative vinkani vinkani
      accusative nom. vinkani vinkani
      gen. vinkani
      genitive vinkani vinkojeni
      vinkaini rare
      partitive vinkaani vinkojani
      inessive vingassani vingoissani
      elative vingastani vingoistani
      illative vinkaani vinkoihini
      adessive vingallani vingoillani
      ablative vingaltani vingoiltani
      allative vingalleni vingoilleni
      essive vinkanani vinkoinani
      translative vingakseni vingoikseni
      abessive vingattani vingoittani
      instructive
      comitative vinkoineni
      second-person singular possessor
      singular plural
      nominative vinkasi vinkasi
      accusative nom. vinkasi vinkasi
      gen. vinkasi
      genitive vinkasi vinkojesi
      vinkaisi rare
      partitive vinkaasi vinkojasi
      inessive vingassasi vingoissasi
      elative vingastasi vingoistasi
      illative vinkaasi vinkoihisi
      adessive vingallasi vingoillasi
      ablative vingaltasi vingoiltasi
      allative vingallesi vingoillesi
      essive vinkanasi vinkoinasi
      translative vingaksesi vingoiksesi
      abessive vingattasi vingoittasi
      instructive
      comitative vinkoinesi
      first-person plural possessor
      singular plural
      nominative vinkamme vinkamme
      accusative nom. vinkamme vinkamme
      gen. vinkamme
      genitive vinkamme vinkojemme
      vinkaimme rare
      partitive vinkaamme vinkojamme
      inessive vingassamme vingoissamme
      elative vingastamme vingoistamme
      illative vinkaamme vinkoihimme
      adessive vingallamme vingoillamme
      ablative vingaltamme vingoiltamme
      allative vingallemme vingoillemme
      essive vinkanamme vinkoinamme
      translative vingaksemme vingoiksemme
      abessive vingattamme vingoittamme
      instructive
      comitative vinkoinemme
      second-person plural possessor
      singular plural
      nominative vinkanne vinkanne
      accusative nom. vinkanne vinkanne
      gen. vinkanne
      genitive vinkanne vinkojenne
      vinkainne rare
      partitive vinkaanne vinkojanne
      inessive vingassanne vingoissanne
      elative vingastanne vingoistanne
      illative vinkaanne vinkoihinne
      adessive vingallanne vingoillanne
      ablative vingaltanne vingoiltanne
      allative vingallenne vingoillenne
      essive vinkananne vinkoinanne
      translative vingaksenne vingoiksenne
      abessive vingattanne vingoittanne
      instructive
      comitative vinkoinenne
      third-person possessor
      singular plural
      nominative vinkansa vinkansa
      accusative nom. vinkansa vinkansa
      gen. vinkansa
      genitive vinkansa vinkojensa
      vinkainsa rare
      partitive vinkaansa vinkojaan
      vinkojansa
      inessive vingassaan
      vingassansa
      vingoissaan
      vingoissansa
      elative vingastaan
      vingastansa
      vingoistaan
      vingoistansa
      illative vinkaansa vinkoihinsa
      adessive vingallaan
      vingallansa
      vingoillaan
      vingoillansa
      ablative vingaltaan
      vingaltansa
      vingoiltaan
      vingoiltansa
      allative vingalleen
      vingallensa
      vingoilleen
      vingoillensa
      essive vinkanaan
      vinkanansa
      vinkoinaan
      vinkoinansa
      translative vingakseen
      vingaksensa
      vingoikseen
      vingoiksensa
      abessive vingattaan
      vingattansa
      vingoittaan
      vingoittansa
      instructive
      comitative vinkoineen
      vinkoinensa

      Anagrams

      Icelandic

      Etymology

      Borrowed from Danish vinke, from Middle Low German winken, from Proto-Germanic *winkōną.

      Pronunciation

      • IPA(key): /ˈviŋ̊ka/
      • Rhymes: -iŋ̊ka

      Verb

      vinka (weak verb, third-person singular past indicative vinkaði, supine vinkað)

      1. to wave (one's hand) at [with dative]
        Synonym: veifa

      Conjugation

      vinka – active voice (germynd)
      infinitive nafnháttur vinka
      supine sagnbót vinkað
      present participle
      vinkandi
      indicative
      subjunctive
      present
      past
      present
      past
      singular ég vinka vinkaði vinki vinkaði
      þú vinkar vinkaðir vinkir vinkaðir
      hann, hún, það vinkar vinkaði vinki vinkaði
      plural við vinkum vinkuðum vinkum vinkuðum
      þið vinkið vinkuðuð vinkið vinkuðuð
      þeir, þær, þau vinka vinkuðu vinki vinkuðu
      imperative boðháttur
      singular þú vinka (þú), vinkaðu
      plural þið vinkið (þið), vinkiði1
      1 Spoken form, usually not written; in writing, the unappended plural form (optionally followed by the full pronoun) is preferred.
      vinkast – mediopassive voice (miðmynd)
      infinitive nafnháttur að vinkast
      supine sagnbót vinkast
      present participle
      vinkandist (rare; see appendix)
      indicative
      subjunctive
      present
      past
      present
      past
      singular ég vinkast vinkaðist vinkist vinkaðist
      þú vinkast vinkaðist vinkist vinkaðist
      hann, hún, það vinkast vinkaðist vinkist vinkaðist
      plural við vinkumst vinkuðumst vinkumst vinkuðumst
      þið vinkist vinkuðust vinkist vinkuðust
      þeir, þær, þau vinkast vinkuðust vinkist vinkuðust
      imperative boðháttur
      singular þú vinkast (þú), vinkastu
      plural þið vinkist (þið), vinkisti1
      1 Spoken form, usually not written; in writing, the unappended plural form (optionally followed by the full pronoun) is preferred.

      Ingrian

      Etymology

      From Proto-Finnic *vinka. Cognates include dialectal Finnish vinka and Estonian ving.

      Pronunciation

      • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋiŋkɑ/, [ˈʋiŋk]
      • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋiŋkɑ/, [ˈʋiŋɡ̊ɑ]
      • Rhymes: -iŋk, -iŋkɑ
      • Hyphenation: vin‧ka

      Noun

      vinka

      1. fume, smoke

      Declension

      Declension of vinka (type 3/kana, nk-ng gradation)
      singular plural
      nominative vinka vingat
      genitive vingan vinkoin
      partitive vinkaa vinkoja
      illative vinkaa vinkoi
      inessive vingaas vingois
      elative vingast vingoist
      allative vingalle vingoille
      adessive vingaal vingoil
      ablative vingalt vingoilt
      translative vingaks vingoiks
      essive vinkanna, vinkaan vinkoinna, vinkoin
      exessive1) vinkant vinkoint
      1) obsolete
      *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
      **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

      References

      • Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 668

      Norwegian Bokmål

      Alternative forms

      Verb

      vinka

      1. inflection of vinke:
        1. simple past
        2. past participle

      Swedish

      Etymology

      From Old Swedish vinka, from Middle Low German winken, from Proto-Germanic *winkōną.

      Verb

      vinka (present vinkar, preterite vinkade, supine vinkat, imperative vinka)

      1. to wave (one's hand)

      Conjugation

      Conjugation of vinka (weak)
      active passive
      infinitive vinka vinkas
      supine vinkat vinkats
      imperative vinka
      imper. plural1 vinken
      present past present past
      indicative vinkar vinkade vinkas vinkades
      ind. plural1 vinka vinkade vinkas vinkades
      subjunctive2 vinke vinkade vinkes vinkades
      present participle vinkande
      past participle vinkad

      1 Archaic. 2 Dated. See the appendix on Swedish verbs.

      References