kukko

See also: Kukko

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkukːo/, [ˈkukːo̞]
  • Rhymes: -ukːo
  • Syllabification(key): kuk‧ko
  • Hyphenation(key): kuk‧ko

Etymology 1

    From Proto-Finnic *kukkoi, derived from a borrowing from Proto-Germanic *kukkaz (cock, rooster).

    Noun

    kukko

    1. cock, rooster (male chicken)
      Coordinate term: kana
    Declension
    Inflection of kukko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
    nominative kukko kukot
    genitive kukon kukkojen
    partitive kukkoa kukkoja
    illative kukkoon kukkoihin
    singular plural
    nominative kukko kukot
    accusative nom. kukko kukot
    gen. kukon
    genitive kukon kukkojen
    partitive kukkoa kukkoja
    inessive kukossa kukoissa
    elative kukosta kukoista
    illative kukkoon kukkoihin
    adessive kukolla kukoilla
    ablative kukolta kukoilta
    allative kukolle kukoille
    essive kukkona kukkoina
    translative kukoksi kukoiksi
    abessive kukotta kukoitta
    instructive kukoin
    comitative See the possessive forms below.
    Possessive forms of kukko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
    first-person singular possessor
    singular plural
    nominative kukkoni kukkoni
    accusative nom. kukkoni kukkoni
    gen. kukkoni
    genitive kukkoni kukkojeni
    partitive kukkoani kukkojani
    inessive kukossani kukoissani
    elative kukostani kukoistani
    illative kukkooni kukkoihini
    adessive kukollani kukoillani
    ablative kukoltani kukoiltani
    allative kukolleni kukoilleni
    essive kukkonani kukkoinani
    translative kukokseni kukoikseni
    abessive kukottani kukoittani
    instructive
    comitative kukkoineni
    second-person singular possessor
    singular plural
    nominative kukkosi kukkosi
    accusative nom. kukkosi kukkosi
    gen. kukkosi
    genitive kukkosi kukkojesi
    partitive kukkoasi kukkojasi
    inessive kukossasi kukoissasi
    elative kukostasi kukoistasi
    illative kukkoosi kukkoihisi
    adessive kukollasi kukoillasi
    ablative kukoltasi kukoiltasi
    allative kukollesi kukoillesi
    essive kukkonasi kukkoinasi
    translative kukoksesi kukoiksesi
    abessive kukottasi kukoittasi
    instructive
    comitative kukkoinesi
    first-person plural possessor
    singular plural
    nominative kukkomme kukkomme
    accusative nom. kukkomme kukkomme
    gen. kukkomme
    genitive kukkomme kukkojemme
    partitive kukkoamme kukkojamme
    inessive kukossamme kukoissamme
    elative kukostamme kukoistamme
    illative kukkoomme kukkoihimme
    adessive kukollamme kukoillamme
    ablative kukoltamme kukoiltamme
    allative kukollemme kukoillemme
    essive kukkonamme kukkoinamme
    translative kukoksemme kukoiksemme
    abessive kukottamme kukoittamme
    instructive
    comitative kukkoinemme
    second-person plural possessor
    singular plural
    nominative kukkonne kukkonne
    accusative nom. kukkonne kukkonne
    gen. kukkonne
    genitive kukkonne kukkojenne
    partitive kukkoanne kukkojanne
    inessive kukossanne kukoissanne
    elative kukostanne kukoistanne
    illative kukkoonne kukkoihinne
    adessive kukollanne kukoillanne
    ablative kukoltanne kukoiltanne
    allative kukollenne kukoillenne
    essive kukkonanne kukkoinanne
    translative kukoksenne kukoiksenne
    abessive kukottanne kukoittanne
    instructive
    comitative kukkoinenne
    third-person possessor
    singular plural
    nominative kukkonsa kukkonsa
    accusative nom. kukkonsa kukkonsa
    gen. kukkonsa
    genitive kukkonsa kukkojensa
    partitive kukkoaan
    kukkoansa
    kukkojaan
    kukkojansa
    inessive kukossaan
    kukossansa
    kukoissaan
    kukoissansa
    elative kukostaan
    kukostansa
    kukoistaan
    kukoistansa
    illative kukkoonsa kukkoihinsa
    adessive kukollaan
    kukollansa
    kukoillaan
    kukoillansa
    ablative kukoltaan
    kukoltansa
    kukoiltaan
    kukoiltansa
    allative kukolleen
    kukollensa
    kukoilleen
    kukoillensa
    essive kukkonaan
    kukkonansa
    kukkoinaan
    kukkoinansa
    translative kukokseen
    kukoksensa
    kukoikseen
    kukoiksensa
    abessive kukottaan
    kukottansa
    kukoittaan
    kukoittansa
    instructive
    comitative kukkoineen
    kukkoinensa
    Derived terms

    Etymology 2

      Multiple theories:

      • a borrowing from Middle Low German kûke (cake)
      • related to kukku and kukkula (hill), e.g. "round thing"
      • shortened form of kukkaro (purse)
      • related to kukko (etymology 1): this theory is not semantically convincing

      Noun

      kukko

      1. any of the traditional types of foods baked inside a loaf of bread, particularly common in Eastern Finland
      Declension
      Inflection of kukko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
      nominative kukko kukot
      genitive kukon kukkojen
      partitive kukkoa kukkoja
      illative kukkoon kukkoihin
      singular plural
      nominative kukko kukot
      accusative nom. kukko kukot
      gen. kukon
      genitive kukon kukkojen
      partitive kukkoa kukkoja
      inessive kukossa kukoissa
      elative kukosta kukoista
      illative kukkoon kukkoihin
      adessive kukolla kukoilla
      ablative kukolta kukoilta
      allative kukolle kukoille
      essive kukkona kukkoina
      translative kukoksi kukoiksi
      abessive kukotta kukoitta
      instructive kukoin
      comitative See the possessive forms below.
      Possessive forms of kukko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
      first-person singular possessor
      singular plural
      nominative kukkoni kukkoni
      accusative nom. kukkoni kukkoni
      gen. kukkoni
      genitive kukkoni kukkojeni
      partitive kukkoani kukkojani
      inessive kukossani kukoissani
      elative kukostani kukoistani
      illative kukkooni kukkoihini
      adessive kukollani kukoillani
      ablative kukoltani kukoiltani
      allative kukolleni kukoilleni
      essive kukkonani kukkoinani
      translative kukokseni kukoikseni
      abessive kukottani kukoittani
      instructive
      comitative kukkoineni
      second-person singular possessor
      singular plural
      nominative kukkosi kukkosi
      accusative nom. kukkosi kukkosi
      gen. kukkosi
      genitive kukkosi kukkojesi
      partitive kukkoasi kukkojasi
      inessive kukossasi kukoissasi
      elative kukostasi kukoistasi
      illative kukkoosi kukkoihisi
      adessive kukollasi kukoillasi
      ablative kukoltasi kukoiltasi
      allative kukollesi kukoillesi
      essive kukkonasi kukkoinasi
      translative kukoksesi kukoiksesi
      abessive kukottasi kukoittasi
      instructive
      comitative kukkoinesi
      first-person plural possessor
      singular plural
      nominative kukkomme kukkomme
      accusative nom. kukkomme kukkomme
      gen. kukkomme
      genitive kukkomme kukkojemme
      partitive kukkoamme kukkojamme
      inessive kukossamme kukoissamme
      elative kukostamme kukoistamme
      illative kukkoomme kukkoihimme
      adessive kukollamme kukoillamme
      ablative kukoltamme kukoiltamme
      allative kukollemme kukoillemme
      essive kukkonamme kukkoinamme
      translative kukoksemme kukoiksemme
      abessive kukottamme kukoittamme
      instructive
      comitative kukkoinemme
      second-person plural possessor
      singular plural
      nominative kukkonne kukkonne
      accusative nom. kukkonne kukkonne
      gen. kukkonne
      genitive kukkonne kukkojenne
      partitive kukkoanne kukkojanne
      inessive kukossanne kukoissanne
      elative kukostanne kukoistanne
      illative kukkoonne kukkoihinne
      adessive kukollanne kukoillanne
      ablative kukoltanne kukoiltanne
      allative kukollenne kukoillenne
      essive kukkonanne kukkoinanne
      translative kukoksenne kukoiksenne
      abessive kukottanne kukoittanne
      instructive
      comitative kukkoinenne
      third-person possessor
      singular plural
      nominative kukkonsa kukkonsa
      accusative nom. kukkonsa kukkonsa
      gen. kukkonsa
      genitive kukkonsa kukkojensa
      partitive kukkoaan
      kukkoansa
      kukkojaan
      kukkojansa
      inessive kukossaan
      kukossansa
      kukoissaan
      kukoissansa
      elative kukostaan
      kukostansa
      kukoistaan
      kukoistansa
      illative kukkoonsa kukkoihinsa
      adessive kukollaan
      kukollansa
      kukoillaan
      kukoillansa
      ablative kukoltaan
      kukoltansa
      kukoiltaan
      kukoiltansa
      allative kukolleen
      kukollensa
      kukoilleen
      kukoillensa
      essive kukkonaan
      kukkonansa
      kukkoinaan
      kukkoinansa
      translative kukokseen
      kukoksensa
      kukoikseen
      kukoiksensa
      abessive kukottaan
      kukottansa
      kukoittaan
      kukoittansa
      instructive
      comitative kukkoineen
      kukkoinensa
      Derived terms

      Further reading

      Ingrian

      Etymology

      From Proto-Finnic *kukkoi. Cognates include Finnish kukko and Estonian kukk.

      Pronunciation

      • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkukːo/, [ˈkukːŏ̞̥]
      • (Soikkola) IPA(key): /ˈkukːoi̯/, [ˈkukːo̞i̯]
      • Rhymes: -ukːo, -ukːoi̯
      • Hyphenation: kuk‧ko

      Noun

      kukko

      1. rooster

      Declension

      Declension of kukko (type 4/koivu, kk-k gradation)
      singular plural
      nominative kukko kukot
      genitive kukon kukkoin, kukkoloin
      partitive kukkoa kukkoja, kukkoloja
      illative kukkoo kukkoi, kukkoloihe
      inessive kukos kukois, kukkolois
      elative kukost kukoist, kukkoloist
      allative kukolle kukoille, kukkoloille
      adessive kukol kukoil, kukkoloil
      ablative kukolt kukoilt, kukkoloilt
      translative kukoks kukoiks, kukkoloiks
      essive kukkonna, kukkoon kukkoinna, kukkoloinna, kukkoin, kukkoloin
      exessive1) kukkont kukkoint, kukkoloint
      1) obsolete
      *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
      **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

      Coordinate terms

      Derived terms

      References

      • V. I. Junus (1936), Iƶoran Keelen Grammatikka[2], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 23
      • Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 215

      Karelian

      Etymology 1

      Regional variants of kukko
      North Karelian
      (Viena)
      kukko
      South Karelian
      (Tver)
      kukko

      From Proto-Finnic *kukkoi. Cognates include Finnish kukko and Estonian kukk.

      Pronunciation

      • IPA(key): /ˈkukːo/
      • Hyphenation: kuk‧ko

      Noun

      kukko (genitive kukon, partitive kukkuo)

      1. rooster
      2. A type of pie.
      Declension
      Viena Karelian declension of kukko (type 1/tyttö, kk-k gradation)
      singular plural
      nominative kukko kukot
      genitive kukon kukkojen
      partitive kukkuo kukkoja
      illative kukkoh kukkoloih
      inessive kukošša kukkoloissa
      elative kukošta kukkoloista
      adessive kukolla kukkoloilla
      ablative kukolta kukkoloilta
      translative kukokši kukkoloiksi
      essive kukkona kukkoloina
      comitative kukkoloineh
      abessive kukotta kukkoloitta
      prolative
      instructive kukkoloin
      Tver Karelian declension of kukko (type 1/tyttö kk-k gradation)
      singular plural
      nominative kukko kukot
      genitive kukon kukkoloin
      partitive kukkuo kukkoloida
      illative kukkoh kukkoloih
      inessive kukošša kukkoloissa
      elative kukošta kukkoloista
      adessive kukolla kukkoloilla
      ablative kukolda kukkoloilda
      translative kukokši kukkoloiksi
      essive kukkona kukkoloina
      comitative kukonke kukkoloinke
      abessive kukotta kukkoloitta
      prolative kukočči kukkoloičči
      instructive kukkoloin
      Possessive forms of kukko
      1st person kukkoni
      2nd person kukkoš
      3rd person kukkoh
      *) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.
      Derived terms

      Etymology 2

      Regional variants of kukko
      North Karelian
      (Viena)
      kukko
      South Karelian
      (Tver)
      kukko

      Borrowed from Russian кукиш (kukiš). Probably influenced by Etymology 1.

      Pronunciation

      • IPA(key): /ˈkukːo/
      • Hyphenation: kuk‧ko

      Noun

      kukko (genitive kukon, partitive kukkoa)

      1. A rude gesture of fist and a thumb stuck between the index and middle fingers.
      Declension
      Viena Karelian declension of kukko (type 1/tyttö, kk-k gradation)
      singular plural
      nominative kukko kukot
      genitive kukon kukkojen
      partitive kukkuo kukkoja
      illative kukkoh kukkoloih
      inessive kukošša kukkoloissa
      elative kukošta kukkoloista
      adessive kukolla kukkoloilla
      ablative kukolta kukkoloilta
      translative kukokši kukkoloiksi
      essive kukkona kukkoloina
      comitative kukkoloineh
      abessive kukotta kukkoloitta
      prolative
      instructive kukkoloin
      Tver Karelian declension of kukko (type 1/tyttö kk-k gradation)
      singular plural
      nominative kukko kukot
      genitive kukon kukkoloin
      partitive kukkuo kukkoloida
      illative kukkoh kukkoloih
      inessive kukošša kukkoloissa
      elative kukošta kukkoloista
      adessive kukolla kukkoloilla
      ablative kukolda kukkoloilda
      translative kukokši kukkoloiksi
      essive kukkona kukkoloina
      comitative kukonke kukkoloinke
      abessive kukotta kukkoloitta
      prolative kukočči kukkoloičči
      instructive kukkoloin
      Possessive forms of kukko
      1st person kukkoni
      2nd person kukkoš
      3rd person kukkoh
      *) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

      References

      • A. V. Punzhina (1994), “kukko”, in Словарь карельского языка (тверские говоры) [Dictionary of the Karelian language (Tver dialects)], →ISBN
      • P. M. Zaykov et al. (2015), “петух”, in Venäjä-Viena Šanakirja [Russian-Viena Karelian Dictionary], →ISBN

      Votic

      Alternative forms

      Etymology

      From Proto-Finnic *kukkoi.

      Pronunciation

      • (Luutsa, Liivtšülä) IPA(key): /ˈkukːo/, [ˈkukːo]
      • (Jõgõperä) IPA(key): /ˈkukːo/, [ˈkukːo]
      • Rhymes: -ukːo
      • Hyphenation: kuk‧ko

      Noun

      kukko

      1. rooster, cock

      Inflection

      Declension of kukko (type II/võrkko, kk-k gradation)
      singular plural
      nominative kukko kukod
      genitive kuko kukkojõ, kukkoi
      partitive kukkoa kukkoitõ, kukkoi
      illative kukkosõ, kukko kukkoisõ
      inessive kukoz kukkoiz
      elative kukossõ kukkoissõ
      allative kukolõ kukkoilõ
      adessive kukollõ kukkoillõ
      ablative kukoltõ kukkoiltõ
      translative kukossi kukkoissi
      *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
      **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive.
      ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

      References

      • Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “kukko”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn