kontia

See also: köntiä

Finnish

Etymology 1

    Likely from Proto-Finnic *kontidak, probably equivalent to kontti +‎ -ia.

    Pronunciation

    • IPA(key): /ˈkontiɑˣ/, [ˈko̞n̪t̪iɑ̝(ʔ)]
    • Rhymes: -ontiɑ
    • Syllabification(key): kon‧ti‧a
    • Hyphenation(key): kon‧tia

    Verb

    kontia

    1. (intransitive) to move or crawl slowly and/or clumsily
    Conjugation
    Inflection of kontia (Kotus type 61*J/sallia, nt-nn gradation)
    indicative mood
    present tense perfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. konnin en konni 1st sing. olen kontinut en ole kontinut
    2nd sing. konnit et konni 2nd sing. olet kontinut et ole kontinut
    3rd sing. kontii ei konni 3rd sing. on kontinut ei ole kontinut
    1st plur. konnimme emme konni 1st plur. olemme kontineet emme ole kontineet
    2nd plur. konnitte ette konni 2nd plur. olette kontineet ette ole kontineet
    3rd plur. kontivat eivät konni 3rd plur. ovat kontineet eivät ole kontineet
    passive konnitaan ei konnita passive on konnittu ei ole konnittu
    past tense pluperfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. konnin en kontinut 1st sing. olin kontinut en ollut kontinut
    2nd sing. konnit et kontinut 2nd sing. olit kontinut et ollut kontinut
    3rd sing. konti ei kontinut 3rd sing. oli kontinut ei ollut kontinut
    1st plur. konnimme emme kontineet 1st plur. olimme kontineet emme olleet kontineet
    2nd plur. konnitte ette kontineet 2nd plur. olitte kontineet ette olleet kontineet
    3rd plur. kontivat eivät kontineet 3rd plur. olivat kontineet eivät olleet kontineet
    passive konnittiin ei konnittu passive oli konnittu ei ollut konnittu
    conditional mood
    present perfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. kontisin en kontisi 1st sing. olisin kontinut en olisi kontinut
    2nd sing. kontisit et kontisi 2nd sing. olisit kontinut et olisi kontinut
    3rd sing. kontisi ei kontisi 3rd sing. olisi kontinut ei olisi kontinut
    1st plur. kontisimme emme kontisi 1st plur. olisimme kontineet emme olisi kontineet
    2nd plur. kontisitte ette kontisi 2nd plur. olisitte kontineet ette olisi kontineet
    3rd plur. kontisivat eivät kontisi 3rd plur. olisivat kontineet eivät olisi kontineet
    passive konnittaisiin ei konnittaisi passive olisi konnittu ei olisi konnittu
    imperative mood
    present perfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. — — 1st sing. — —
    2nd sing. konni älä konni 2nd sing. — —
    3rd sing. kontikoon älköön kontiko 3rd sing. olkoon kontinut älköön olko kontinut
    1st plur. kontikaamme älkäämme kontiko 1st plur. — —
    2nd plur. kontikaa älkää kontiko 2nd plur. — —
    3rd plur. kontikoot älkööt kontiko 3rd plur. olkoot kontineet älkööt olko kontineet
    passive konnittakoon älköön konnittako passive olkoon konnittu älköön olko konnittu
    potential mood
    present perfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. kontinen en kontine 1st sing. lienen kontinut en liene kontinut
    2nd sing. kontinet et kontine 2nd sing. lienet kontinut et liene kontinut
    3rd sing. kontinee ei kontine 3rd sing. lienee kontinut ei liene kontinut
    1st plur. kontinemme emme kontine 1st plur. lienemme kontineet emme liene kontineet
    2nd plur. kontinette ette kontine 2nd plur. lienette kontineet ette liene kontineet
    3rd plur. kontinevat eivät kontine 3rd plur. lienevät kontineet eivät liene kontineet
    passive konnittaneen ei konnittane passive lienee konnittu ei liene konnittu
    Nominal forms
    infinitives participles
    active passive active passive
    1st kontia present kontiva konnittava
    long 1st1
    Possessive forms
    Person sing. plur.
    1st kontiakseni kontiaksemme
    2nd kontiaksesi kontiaksenne
    3rd kontiakseen
    kontiaksensa
    		past kontinut konnittu
    2nd inessive2 kontiessa konnittaessa agent4 kontima
    Possessive forms
    Person sing. plur.
    1st kontiessani kontiessamme
    2nd kontiessasi kontiessanne
    3rd kontiessaan
    kontiessansa
    		negative kontimaton
    instructive kontien —
    1) Used only with a possessive suffix.

    2) Usually with a possessive suffix (active only).
    3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

    4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
    3rd inessive kontimassa —
    elative kontimasta —
    illative kontimaan —
    adessive kontimalla —
    abessive kontimatta —
    instructive kontiman konnittaman
    4th3 verbal noun kontiminen
    5th1
    Possessive forms
    Person sing. plur.
    1st kontimaisillani kontimaisillamme
    2nd kontimaisillasi kontimaisillanne
    3rd kontimaisillaan
    kontimaisillansa
    Alternative forms
    • konttia, köntiä, könttiä (dialectal)
    Derived terms

    Etymology 2

      From Proto-Finnic *kontija. Cognate with Finnish kontio.

      Pronunciation

      • IPA(key): /ˈkontiɑ/, [ˈko̞n̪t̪iɑ̝]
      • Rhymes: -ontiɑ
      • Syllabification(key): kon‧ti‧a
      • Hyphenation(key): kon‧tia

      Noun

      kontia (dialectal)

      1. alternative form of kontio
      Declension
      Inflection of kontia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
      nominative kontia kontiat
      genitive kontian kontioiden
      kontioitten
      partitive kontiaa kontioita
      illative kontiaan kontioihin
      singular plural
      nominative kontia kontiat
      accusative nom. kontia kontiat
      gen. kontian
      genitive kontian kontioiden
      kontioitten
      kontiain rare
      partitive kontiaa kontioita
      inessive kontiassa kontioissa
      elative kontiasta kontioista
      illative kontiaan kontioihin
      adessive kontialla kontioilla
      ablative kontialta kontioilta
      allative kontialle kontioille
      essive kontiana kontioina
      translative kontiaksi kontioiksi
      abessive kontiatta kontioitta
      instructive — kontioin
      comitative See the possessive forms below.
      Possessive forms of kontia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
      first-person singular possessor
      singular plural
      nominative kontiani kontiani
      accusative nom. kontiani kontiani
      gen. kontiani
      genitive kontiani kontioideni
      kontioitteni
      kontiaini rare
      partitive kontiaani kontioitani
      inessive kontiassani kontioissani
      elative kontiastani kontioistani
      illative kontiaani kontioihini
      adessive kontiallani kontioillani
      ablative kontialtani kontioiltani
      allative kontialleni kontioilleni
      essive kontianani kontioinani
      translative kontiakseni kontioikseni
      abessive kontiattani kontioittani
      instructive — —
      comitative — kontioineni
      second-person singular possessor
      singular plural
      nominative kontiasi kontiasi
      accusative nom. kontiasi kontiasi
      gen. kontiasi
      genitive kontiasi kontioidesi
      kontioittesi
      kontiaisi rare
      partitive kontiaasi kontioitasi
      inessive kontiassasi kontioissasi
      elative kontiastasi kontioistasi
      illative kontiaasi kontioihisi
      adessive kontiallasi kontioillasi
      ablative kontialtasi kontioiltasi
      allative kontiallesi kontioillesi
      essive kontianasi kontioinasi
      translative kontiaksesi kontioiksesi
      abessive kontiattasi kontioittasi
      instructive — —
      comitative — kontioinesi
      first-person plural possessor
      singular plural
      nominative kontiamme kontiamme
      accusative nom. kontiamme kontiamme
      gen. kontiamme
      genitive kontiamme kontioidemme
      kontioittemme
      kontiaimme rare
      partitive kontiaamme kontioitamme
      inessive kontiassamme kontioissamme
      elative kontiastamme kontioistamme
      illative kontiaamme kontioihimme
      adessive kontiallamme kontioillamme
      ablative kontialtamme kontioiltamme
      allative kontiallemme kontioillemme
      essive kontianamme kontioinamme
      translative kontiaksemme kontioiksemme
      abessive kontiattamme kontioittamme
      instructive — —
      comitative — kontioinemme
      second-person plural possessor
      singular plural
      nominative kontianne kontianne
      accusative nom. kontianne kontianne
      gen. kontianne
      genitive kontianne kontioidenne
      kontioittenne
      kontiainne rare
      partitive kontiaanne kontioitanne
      inessive kontiassanne kontioissanne
      elative kontiastanne kontioistanne
      illative kontiaanne kontioihinne
      adessive kontiallanne kontioillanne
      ablative kontialtanne kontioiltanne
      allative kontiallenne kontioillenne
      essive kontiananne kontioinanne
      translative kontiaksenne kontioiksenne
      abessive kontiattanne kontioittanne
      instructive — —
      comitative — kontioinenne
      third-person possessor
      singular plural
      nominative kontiansa kontiansa
      accusative nom. kontiansa kontiansa
      gen. kontiansa
      genitive kontiansa kontioidensa
      kontioittensa
      kontiainsa rare
      partitive kontiaansa kontioitaan
      kontioitansa
      inessive kontiassaan
      kontiassansa       		kontioissaan
      kontioissansa
      elative kontiastaan
      kontiastansa       		kontioistaan
      kontioistansa
      illative kontiaansa kontioihinsa
      adessive kontiallaan
      kontiallansa       		kontioillaan
      kontioillansa
      ablative kontialtaan
      kontialtansa       		kontioiltaan
      kontioiltansa
      allative kontialleen
      kontiallensa       		kontioilleen
      kontioillensa
      essive kontianaan
      kontianansa       		kontioinaan
      kontioinansa
      translative kontiakseen
      kontiaksensa       		kontioikseen
      kontioiksensa
      abessive kontiattaan
      kontiattansa       		kontioittaan
      kontioittansa
      instructive — —
      comitative — kontioineen
      kontioinensa
      Synonyms
      Derived terms

      Anagrams

      Ingrian

      Etymology

      From Proto-Finnic *kontidak. Cognates include Finnish kontia.

      Pronunciation

      • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkontiɑ/, [ˈko̞ntʲe̞]
      • (Soikkola) IPA(key): /ˈkontiɑ/, [ˈko̞ntiɑ]
      • Rhymes: -onteː, -ontiɑ
      • Hyphenation: kon‧ti‧a

      Verb

      kontia

      1. (intransitive) to pace around

      Conjugation

      Conjugation of kontia (type 7/oppia, no gradation)
      Indikativa
      Preesens Perfekta
      positive negative positive negative
      1st singular kontin en konti 1st singular oon kontint, oon kontinut en oo kontint, en oo kontinut
      2nd singular kontit et konti 2nd singular oot kontint, oot kontinut et oo kontint, et oo kontinut
      3rd singular kontii ei konti 3rd singular ono kontint, ono kontinut ei oo kontint, ei oo kontinut
      1st plural kontimma emmä konti 1st plural oomma kontineet emmä oo kontineet
      2nd plural kontitta että konti 2nd plural ootta kontineet että oo kontineet
      3rd plural kontiit1), kontivat2), kontitaa evät konti, ei kontita 3rd plural ovat kontineet evät oo kontineet, ei oo kontittu
      impersonal kontitaa ei kontita impersonal ono kontittu ei oo kontittu
      Imperfekta Pluskvamperfekta
      positive negative positive negative
      1st singular kontin en kontint, en kontinut 1st singular olin kontint, olin kontinut en olt kontint, en olt kontinut
      2nd singular kontit et kontint, et kontinut 2nd singular olit kontint, olit kontinut et olt kontint, et olt kontinut
      3rd singular konti ei kontint, ei kontinut 3rd singular oli kontint, oli kontinut ei olt kontint, ei olt kontinut
      1st plural kontimma emmä kontineet 1st plural olimma kontineet emmä olleet kontineet
      2nd plural kontitta että kontineet 2nd plural olitta kontineet että olleet kontineet
      3rd plural kontiit1), kontivat2), kontittii evät kontineet, ei kontittu 3rd plural olivat kontineet evät olleet kontineet, ei olt kontittu
      impersonal kontittii ei kontittu impersonal oli kontittu ei olt kontittu
      Konditsionala
      Preesens Perfekta
      positive negative positive negative
      1st singular kontisin en kontis 1st singular olisin kontint, olisin kontinut en olis kontint, en olis kontinut
      2nd singular kontisit, kontiist1) et kontis 2nd singular olisit kontint, olisit kontinut et olis kontint, et olis kontinut
      3rd singular kontis ei kontis 3rd singular olis kontint, olis kontinut ei olis kontint, ei olis kontinut
      1st plural kontisimma emmä kontis 1st plural olisimma kontineet emmä olis kontineet
      2nd plural kontisitta että kontis 2nd plural olisitta kontineet että olis kontineet
      3rd plural kontisiit1), kontisivat2), kontittais evät kontis, ei kontittais 3rd plural olisivat kontineet evät olis kontineet, ei olis kontittu
      impersonal kontittais ei kontittais impersonal olis kontittu ei olis kontittu
      Imperativa
      Preesens Perfekta
      positive negative positive negative
      1st singular — — 1st singular — —
      2nd singular konti elä konti 2nd singular oo kontint, oo kontinut elä oo kontint, elä oo kontinut
      3rd singular kontikoo elköö kontiko 3rd singular olkoo kontint, olkoo kontinut elköö olko kontint, elköö olko kontinut
      1st plural — — 1st plural — —
      2nd plural kontikaa elkää kontiko 2nd plural olkaa kontineet elkää olko kontineet
      3rd plural kontikoot elkööt kontiko, elköö kontittako 3rd plural olkoot kontineet elkööt olko kontineet, elköö olko kontittu
      impersonal kontittakkoo elköö kontittako impersonal olkoo kontittu elköö olko kontittu
      Potentsiala
      Preesens
      positive negative
      1st singular kontinen en kontine
      2nd singular kontinet et kontine
      3rd singular kontinoo ei kontine
      1st plural kontinemma emmä kontine
      2nd plural kontinetta että kontine
      3rd plural kontinoot evät kontine, ei kontittane
      impersonal kontittannoo ei kontittane
      Nominal forms
      Infinitivat Partisipat
      active passive
      1st kontia present kontiva kontittava
      2nd inessive kontijees past kontint, kontinut kontittu
      instructive kontien 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
      2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
      *) For the imperative, the 2nd plural (kontikaa) may be used for the 3rd person as well.
      **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
      ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
      ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
      3rd illative kontimaa
      inessive kontimaas
      elative kontimast
      abessive kontimata
      4th nominative kontimiin
      partitive kontimista, kontimist

      References

      • Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 192
      This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.