monitaajuinen

Finnish

Etymology

moni +‎ taajuus +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmoniˌtɑːjui̯nen/, [ˈmo̞niˌt̪ɑ̝ːjui̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑːjuinen
  • Syllabification(key): mo‧ni‧taa‧jui‧nen
  • Hyphenation(key): moni‧taajui‧nen

Adjective

monitaajuinen

  1. multiband (having or employing multiple frequency bands)

Declension

Inflection of monitaajuinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monitaajuinen monitaajuiset
genitive monitaajuisen monitaajuisten
monitaajuisien
partitive monitaajuista monitaajuisia
illative monitaajuiseen monitaajuisiin
singular plural
nominative monitaajuinen monitaajuiset
accusative nom. monitaajuinen monitaajuiset
gen. monitaajuisen
genitive monitaajuisen monitaajuisten
monitaajuisien
partitive monitaajuista monitaajuisia
inessive monitaajuisessa monitaajuisissa
elative monitaajuisesta monitaajuisista
illative monitaajuiseen monitaajuisiin
adessive monitaajuisella monitaajuisilla
ablative monitaajuiselta monitaajuisilta
allative monitaajuiselle monitaajuisille
essive monitaajuisena monitaajuisina
translative monitaajuiseksi monitaajuisiksi
abessive monitaajuisetta monitaajuisitta
instructive — monitaajuisin
comitative — monitaajuisine
Possessive forms of monitaajuinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative monitaajuiseni monitaajuiseni
accusative nom. monitaajuiseni monitaajuiseni
gen. monitaajuiseni
genitive monitaajuiseni monitaajuisteni
monitaajuisieni
partitive monitaajuistani monitaajuisiani
inessive monitaajuisessani monitaajuisissani
elative monitaajuisestani monitaajuisistani
illative monitaajuiseeni monitaajuisiini
adessive monitaajuisellani monitaajuisillani
ablative monitaajuiseltani monitaajuisiltani
allative monitaajuiselleni monitaajuisilleni
essive monitaajuisenani monitaajuisinani
translative monitaajuisekseni monitaajuisikseni
abessive monitaajuisettani monitaajuisittani
instructive — —
comitative — monitaajuisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative monitaajuisesi monitaajuisesi
accusative nom. monitaajuisesi monitaajuisesi
gen. monitaajuisesi
genitive monitaajuisesi monitaajuistesi
monitaajuisiesi
partitive monitaajuistasi monitaajuisiasi
inessive monitaajuisessasi monitaajuisissasi
elative monitaajuisestasi monitaajuisistasi
illative monitaajuiseesi monitaajuisiisi
adessive monitaajuisellasi monitaajuisillasi
ablative monitaajuiseltasi monitaajuisiltasi
allative monitaajuisellesi monitaajuisillesi
essive monitaajuisenasi monitaajuisinasi
translative monitaajuiseksesi monitaajuisiksesi
abessive monitaajuisettasi monitaajuisittasi
instructive — —
comitative — monitaajuisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative monitaajuisemme monitaajuisemme
accusative nom. monitaajuisemme monitaajuisemme
gen. monitaajuisemme
genitive monitaajuisemme monitaajuistemme
monitaajuisiemme
partitive monitaajuistamme monitaajuisiamme
inessive monitaajuisessamme monitaajuisissamme
elative monitaajuisestamme monitaajuisistamme
illative monitaajuiseemme monitaajuisiimme
adessive monitaajuisellamme monitaajuisillamme
ablative monitaajuiseltamme monitaajuisiltamme
allative monitaajuisellemme monitaajuisillemme
essive monitaajuisenamme monitaajuisinamme
translative monitaajuiseksemme monitaajuisiksemme
abessive monitaajuisettamme monitaajuisittamme
instructive — —
comitative — monitaajuisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative monitaajuisenne monitaajuisenne
accusative nom. monitaajuisenne monitaajuisenne
gen. monitaajuisenne
genitive monitaajuisenne monitaajuistenne
monitaajuisienne
partitive monitaajuistanne monitaajuisianne
inessive monitaajuisessanne monitaajuisissanne
elative monitaajuisestanne monitaajuisistanne
illative monitaajuiseenne monitaajuisiinne
adessive monitaajuisellanne monitaajuisillanne
ablative monitaajuiseltanne monitaajuisiltanne
allative monitaajuisellenne monitaajuisillenne
essive monitaajuisenanne monitaajuisinanne
translative monitaajuiseksenne monitaajuisiksenne
abessive monitaajuisettanne monitaajuisittanne
instructive — —
comitative — monitaajuisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative monitaajuisensa monitaajuisensa
accusative nom. monitaajuisensa monitaajuisensa
gen. monitaajuisensa
genitive monitaajuisensa monitaajuistensa
monitaajuisiensa
partitive monitaajuistaan
monitaajuistansa 		monitaajuisiaan
monitaajuisiansa
inessive monitaajuisessaan
monitaajuisessansa 		monitaajuisissaan
monitaajuisissansa
elative monitaajuisestaan
monitaajuisestansa 		monitaajuisistaan
monitaajuisistansa
illative monitaajuiseensa monitaajuisiinsa
adessive monitaajuisellaan
monitaajuisellansa 		monitaajuisillaan
monitaajuisillansa
ablative monitaajuiseltaan
monitaajuiseltansa 		monitaajuisiltaan
monitaajuisiltansa
allative monitaajuiselleen
monitaajuisellensa 		monitaajuisilleen
monitaajuisillensa
essive monitaajuisenaan
monitaajuisenansa 		monitaajuisinaan
monitaajuisinansa
translative monitaajuisekseen
monitaajuiseksensa 		monitaajuisikseen
monitaajuisiksensa
abessive monitaajuisettaan
monitaajuisettansa 		monitaajuisittaan
monitaajuisittansa
instructive — —
comitative — monitaajuisineen
monitaajuisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.