kaita

Estonian

Noun

kaita

  1. abessive singular of kai

Finnish

Etymology 1

    From Proto-Finnic *kaita (compare Ingrian kaita, Karelian kaita, Livvi kaidu, Ludian kaid, Veps kaid), probably borrowed from Proto-Germanic *gaidō (compare English goad).

    Pronunciation

    • IPA(key): /ˈkɑi̯tɑ/, [ˈkɑ̝i̯t̪ɑ̝]
    • Rhymes: -ɑitɑ
    • Syllabification(key): kai‧ta
    • Hyphenation(key): kai‧ta

    Adjective

    kaita (comparative kaidempi, superlative kaidin or kaidoin)

    1. narrow (of little extent)
      Synonyms: kapea, ahdas
    Declension
    Inflection of kaita (Kotus type 9*F/kala, t-d gradation)
    nominative kaita kaidat
    genitive kaidan kaitojen
    partitive kaitaa kaitoja
    illative kaitaan kaitoihin
    singular plural
    nominative kaita kaidat
    accusative nom. kaita kaidat
    gen. kaidan
    genitive kaidan kaitojen
    kaitain rare
    partitive kaitaa kaitoja
    inessive kaidassa kaidoissa
    elative kaidasta kaidoista
    illative kaitaan kaitoihin
    adessive kaidalla kaidoilla
    ablative kaidalta kaidoilta
    allative kaidalle kaidoille
    essive kaitana kaitoina
    translative kaidaksi kaidoiksi
    abessive kaidatta kaidoitta
    instructive kaidoin
    comitative kaitoine
    Possessive forms of kaita (Kotus type 9*F/kala, t-d gradation)
    Rare. Only used with substantive adjectives.
    first-person singular possessor
    singular plural
    nominative kaitani kaitani
    accusative nom. kaitani kaitani
    gen. kaitani
    genitive kaitani kaitojeni
    kaitaini rare
    partitive kaitaani kaitojani
    inessive kaidassani kaidoissani
    elative kaidastani kaidoistani
    illative kaitaani kaitoihini
    adessive kaidallani kaidoillani
    ablative kaidaltani kaidoiltani
    allative kaidalleni kaidoilleni
    essive kaitanani kaitoinani
    translative kaidakseni kaidoikseni
    abessive kaidattani kaidoittani
    instructive
    comitative kaitoineni
    second-person singular possessor
    singular plural
    nominative kaitasi kaitasi
    accusative nom. kaitasi kaitasi
    gen. kaitasi
    genitive kaitasi kaitojesi
    kaitaisi rare
    partitive kaitaasi kaitojasi
    inessive kaidassasi kaidoissasi
    elative kaidastasi kaidoistasi
    illative kaitaasi kaitoihisi
    adessive kaidallasi kaidoillasi
    ablative kaidaltasi kaidoiltasi
    allative kaidallesi kaidoillesi
    essive kaitanasi kaitoinasi
    translative kaidaksesi kaidoiksesi
    abessive kaidattasi kaidoittasi
    instructive
    comitative kaitoinesi
    first-person plural possessor
    singular plural
    nominative kaitamme kaitamme
    accusative nom. kaitamme kaitamme
    gen. kaitamme
    genitive kaitamme kaitojemme
    kaitaimme rare
    partitive kaitaamme kaitojamme
    inessive kaidassamme kaidoissamme
    elative kaidastamme kaidoistamme
    illative kaitaamme kaitoihimme
    adessive kaidallamme kaidoillamme
    ablative kaidaltamme kaidoiltamme
    allative kaidallemme kaidoillemme
    essive kaitanamme kaitoinamme
    translative kaidaksemme kaidoiksemme
    abessive kaidattamme kaidoittamme
    instructive
    comitative kaitoinemme
    second-person plural possessor
    singular plural
    nominative kaitanne kaitanne
    accusative nom. kaitanne kaitanne
    gen. kaitanne
    genitive kaitanne kaitojenne
    kaitainne rare
    partitive kaitaanne kaitojanne
    inessive kaidassanne kaidoissanne
    elative kaidastanne kaidoistanne
    illative kaitaanne kaitoihinne
    adessive kaidallanne kaidoillanne
    ablative kaidaltanne kaidoiltanne
    allative kaidallenne kaidoillenne
    essive kaitananne kaitoinanne
    translative kaidaksenne kaidoiksenne
    abessive kaidattanne kaidoittanne
    instructive
    comitative kaitoinenne
    third-person possessor
    singular plural
    nominative kaitansa kaitansa
    accusative nom. kaitansa kaitansa
    gen. kaitansa
    genitive kaitansa kaitojensa
    kaitainsa rare
    partitive kaitaansa kaitojaan
    kaitojansa
    inessive kaidassaan
    kaidassansa
    kaidoissaan
    kaidoissansa
    elative kaidastaan
    kaidastansa
    kaidoistaan
    kaidoistansa
    illative kaitaansa kaitoihinsa
    adessive kaidallaan
    kaidallansa
    kaidoillaan
    kaidoillansa
    ablative kaidaltaan
    kaidaltansa
    kaidoiltaan
    kaidoiltansa
    allative kaidalleen
    kaidallensa
    kaidoilleen
    kaidoillensa
    essive kaitanaan
    kaitanansa
    kaitoinaan
    kaitoinansa
    translative kaidakseen
    kaidaksensa
    kaidoikseen
    kaidoiksensa
    abessive kaidattaan
    kaidattansa
    kaidoittaan
    kaidoittansa
    instructive
    comitative kaitoineen
    kaitoinensa
    Derived terms

    Further reading

    Etymology 2

      Stem variant of kaitsea.

      Pronunciation

      • IPA(key): /ˈkɑi̯tɑˣ/, [ˈkɑ̝i̯t̪ɑ̝(ʔ)]
      • Rhymes: -ɑitɑ
      • Syllabification(key): kai‧ta
      • Hyphenation(key): kai‧ta

      Verb

      kaita (rare)

      1. alternative form of kaitsea
      Conjugation
      Inflection of kaita (Kotus type 69/valita, no gradation)
      indicative mood
      present tense perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. kaitsen en kaitse 1st sing. olen kainnut en ole kainnut
      2nd sing. kaitset et kaitse 2nd sing. olet kainnut et ole kainnut
      3rd sing. kaitsee ei kaitse 3rd sing. on kainnut ei ole kainnut
      1st plur. kaitsemme emme kaitse 1st plur. olemme kainneet emme ole kainneet
      2nd plur. kaitsette ette kaitse 2nd plur. olette kainneet ette ole kainneet
      3rd plur. kaitsevat eivät kaitse 3rd plur. ovat kainneet eivät ole kainneet
      passive kaitaan ei kaita passive on kaittu ei ole kaittu
      past tense pluperfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. kaitsin en kainnut 1st sing. olin kainnut en ollut kainnut
      2nd sing. kaitsit et kainnut 2nd sing. olit kainnut et ollut kainnut
      3rd sing. kaitsi ei kainnut 3rd sing. oli kainnut ei ollut kainnut
      1st plur. kaitsimme emme kainneet 1st plur. olimme kainneet emme olleet kainneet
      2nd plur. kaitsitte ette kainneet 2nd plur. olitte kainneet ette olleet kainneet
      3rd plur. kaitsivat eivät kainneet 3rd plur. olivat kainneet eivät olleet kainneet
      passive kaittiin ei kaittu passive oli kaittu ei ollut kaittu
      conditional mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. kaitsisin en kaitsisi 1st sing. olisin kainnut en olisi kainnut
      2nd sing. kaitsisit et kaitsisi 2nd sing. olisit kainnut et olisi kainnut
      3rd sing. kaitsisi ei kaitsisi 3rd sing. olisi kainnut ei olisi kainnut
      1st plur. kaitsisimme emme kaitsisi 1st plur. olisimme kainneet emme olisi kainneet
      2nd plur. kaitsisitte ette kaitsisi 2nd plur. olisitte kainneet ette olisi kainneet
      3rd plur. kaitsisivat eivät kaitsisi 3rd plur. olisivat kainneet eivät olisi kainneet
      passive kaittaisiin ei kaittaisi passive olisi kaittu ei olisi kaittu
      imperative mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. 1st sing.
      2nd sing. kaitse älä kaitse 2nd sing.
      3rd sing. kaitkoon älköön kaitko 3rd sing. olkoon kainnut älköön olko kainnut
      1st plur. kaitkaamme älkäämme kaitko 1st plur.
      2nd plur. kaitkaa älkää kaitko 2nd plur.
      3rd plur. kaitkoot älkööt kaitko 3rd plur. olkoot kainneet älkööt olko kainneet
      passive kaittakoon älköön kaittako passive olkoon kaittu älköön olko kaittu
      potential mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. kainnen en kainne 1st sing. lienen kainnut en liene kainnut
      2nd sing. kainnet et kainne 2nd sing. lienet kainnut et liene kainnut
      3rd sing. kainnee ei kainne 3rd sing. lienee kainnut ei liene kainnut
      1st plur. kainnemme emme kainne 1st plur. lienemme kainneet emme liene kainneet
      2nd plur. kainnette ette kainne 2nd plur. lienette kainneet ette liene kainneet
      3rd plur. kainnevat eivät kainne 3rd plur. lienevät kainneet eivät liene kainneet
      passive kaittaneen ei kaittane passive lienee kaittu ei liene kaittu
      Nominal forms
      infinitives participles
      active passive active passive
      1st kaita present kaitseva kaittava
      long 1st1
      Possessive forms
      Person sing. plur.
      1st kaitakseni kaitaksemme
      2nd kaitaksesi kaitaksenne
      3rd kaitakseen
      kaitaksensa
      past kainnut kaittu
      2nd inessive2 kaitessa kaittaessa agent4 kaitsema
      Possessive forms
      Person sing. plur.
      1st kaitessani kaitessamme
      2nd kaitessasi kaitessanne
      3rd kaitessaan
      kaitessansa
      negative kaitsematon
      instructive kaiten
      1) Used only with a possessive suffix.

      2) Usually with a possessive suffix (active only).
      3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

      4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
      3rd inessive kaitsemassa
      elative kaitsemasta
      illative kaitsemaan
      adessive kaitsemalla
      abessive kaitsematta
      instructive kaitseman kaittaman
      4th3 verbal noun kaitseminen
      5th1
      Possessive forms
      Person sing. plur.
      1st kaitsemaisillani kaitsemaisillamme
      2nd kaitsemaisillasi kaitsemaisillanne
      3rd kaitsemaisillaan
      kaitsemaisillansa

      Further reading

      Anagrams

      Ingrian

      Etymology

      From Proto-Finnic *kaita. Cognates include Finnish kaita and Veps kaid.

      Pronunciation

      • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑi̯tɑ/, [ˈkɑi̯t]
      • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑi̯tɑ/, [ˈkɑi̯d̥ɑ]
      • Rhymes: -ɑi̯t, -ɑi̯tɑ
      • Hyphenation: kai‧ta

      Adjective

      kaita (comparative kaijemp)

      1. narrow

      Declension

      Declension of kaita (type 3/kana, it-ij gradation)
      singular plural
      nominative kaita kaijat
      genitive kaijan kaitoin
      partitive kaitaa kaitoja
      illative kaitaa kaitoi
      inessive kaijaas kaijois
      elative kaijast kaijoist
      allative kaijalle kaijoille
      adessive kaijaal kaijoil
      ablative kaijalt kaijoilt
      translative kaijaks kaijoiks
      essive kaitanna, kaitaan kaitoinna, kaitoin
      exessive1) kaitant kaitoint
      1) obsolete
      *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
      **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

      Antonyms

      References

      • Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 122

      Japanese

      Romanization

      kaita

      1. Rōmaji transcription of かいた

      Veps

      Etymology

      From Proto-Finnic *kaiccëdak.

      Verb

      kaita

      1. to guard
      2. to defend, to protect
      3. to save, to rescue
      4. to preserve, to conserve
      5. to keep, to hold

      Inflection

      Inflection of kaita (inflection type 26/valita)
      1st infinitive kaita
      present indic. kaičeb
      past indic. kaiči
      present
      indicative
      past
      indicative
      imperative
      1st singular kaičen kaičin
      2nd singular kaičed kaičid kaiče
      3rd singular kaičeb kaiči kaičkaha
      1st plural kaičem kaičim kaikam
      2nd plural kaičet kaičit kaikat
      3rd plural kaitas
      kaičeba
      kaičiba kaičkaha
      sing. conneg.1 kaiče kaičend kaiče
      plur. conneg. kaikoi kainugoi kaikoi
      present
      conditional
      past
      conditional
      potential
      1st singular kaičižin kainuižin kaičenen
      2nd singular kaičižid kainuižid kaičened
      3rd singular kaičiži kainuiži kaičeneb
      1st plural kaičižim kainuižim kaičenem
      2nd plural kaičižit kainuižit kaičenet
      3rd plural kaičižiba kainuižiba kaičeneba
      connegative kaičiži kainuiži kaičene
      non-finite forms
      1st infinitive kaita
      2nd infinitive 3rd infinitive
      inessive kaites inessive kaičemas
      instructive kaiten illative kaičemaha
      participles elative kaičemaspäi
      present active kaičii adessive kaičemal
      past active kainu abessive kaičemat
      past passive kaitud
      1 In imperative: used only in the second-person singular. The plural form is used with other persons.

      References