Finnish
Etymology
oivaltaa + -us. Coined by Finnish linguist and author Reinhold von Becker in 1844.[1]
Pronunciation
- IPA(key): /ˈoi̯ʋɑlːus/, [ˈo̞i̯ʋɑ̝lːus̠]
- Rhymes: -oiʋɑlːus
- Syllabification(key): oi‧val‧lus
- Hyphenation(key): oi‧val‧lus
Noun
oivallus
- idea, inspiration, realization, insight
Declension
| Inflection of oivallus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
|
| nominative
|
oivallus
|
oivallukset
|
| genitive
|
oivalluksen
|
oivallusten
oivalluksien
|
| partitive
|
oivallusta
|
oivalluksia
|
| illative
|
oivallukseen
|
oivalluksiin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oivallus
|
oivallukset
|
| accusative
|
nom.
|
oivallus
|
oivallukset
|
| gen.
|
oivalluksen
|
| genitive
|
oivalluksen
|
oivallusten
oivalluksien
|
| partitive
|
oivallusta
|
oivalluksia
|
| inessive
|
oivalluksessa
|
oivalluksissa
|
| elative
|
oivalluksesta
|
oivalluksista
|
| illative
|
oivallukseen
|
oivalluksiin
|
| adessive
|
oivalluksella
|
oivalluksilla
|
| ablative
|
oivallukselta
|
oivalluksilta
|
| allative
|
oivallukselle
|
oivalluksille
|
| essive
|
oivalluksena
|
oivalluksina
|
| translative
|
oivallukseksi
|
oivalluksiksi
|
| abessive
|
oivalluksetta
|
oivalluksitta
|
| instructive
|
—
|
oivalluksin
|
| comitative
|
See the possessive forms below.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oivallukseni
|
oivallukseni
|
| accusative
|
nom.
|
oivallukseni
|
oivallukseni
|
| gen.
|
oivallukseni
|
| genitive
|
oivallukseni
|
oivallusteni
oivalluksieni
|
| partitive
|
oivallustani
|
oivalluksiani
|
| inessive
|
oivalluksessani
|
oivalluksissani
|
| elative
|
oivalluksestani
|
oivalluksistani
|
| illative
|
oivallukseeni
|
oivalluksiini
|
| adessive
|
oivalluksellani
|
oivalluksillani
|
| ablative
|
oivallukseltani
|
oivalluksiltani
|
| allative
|
oivallukselleni
|
oivalluksilleni
|
| essive
|
oivalluksenani
|
oivalluksinani
|
| translative
|
oivalluksekseni
|
oivalluksikseni
|
| abessive
|
oivalluksettani
|
oivalluksittani
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oivalluksineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oivalluksesi
|
oivalluksesi
|
| accusative
|
nom.
|
oivalluksesi
|
oivalluksesi
|
| gen.
|
oivalluksesi
|
| genitive
|
oivalluksesi
|
oivallustesi
oivalluksiesi
|
| partitive
|
oivallustasi
|
oivalluksiasi
|
| inessive
|
oivalluksessasi
|
oivalluksissasi
|
| elative
|
oivalluksestasi
|
oivalluksistasi
|
| illative
|
oivallukseesi
|
oivalluksiisi
|
| adessive
|
oivalluksellasi
|
oivalluksillasi
|
| ablative
|
oivallukseltasi
|
oivalluksiltasi
|
| allative
|
oivalluksellesi
|
oivalluksillesi
|
| essive
|
oivalluksenasi
|
oivalluksinasi
|
| translative
|
oivallukseksesi
|
oivalluksiksesi
|
| abessive
|
oivalluksettasi
|
oivalluksittasi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oivalluksinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oivalluksemme
|
oivalluksemme
|
| accusative
|
nom.
|
oivalluksemme
|
oivalluksemme
|
| gen.
|
oivalluksemme
|
| genitive
|
oivalluksemme
|
oivallustemme
oivalluksiemme
|
| partitive
|
oivallustamme
|
oivalluksiamme
|
| inessive
|
oivalluksessamme
|
oivalluksissamme
|
| elative
|
oivalluksestamme
|
oivalluksistamme
|
| illative
|
oivallukseemme
|
oivalluksiimme
|
| adessive
|
oivalluksellamme
|
oivalluksillamme
|
| ablative
|
oivallukseltamme
|
oivalluksiltamme
|
| allative
|
oivalluksellemme
|
oivalluksillemme
|
| essive
|
oivalluksenamme
|
oivalluksinamme
|
| translative
|
oivallukseksemme
|
oivalluksiksemme
|
| abessive
|
oivalluksettamme
|
oivalluksittamme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oivalluksinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oivalluksenne
|
oivalluksenne
|
| accusative
|
nom.
|
oivalluksenne
|
oivalluksenne
|
| gen.
|
oivalluksenne
|
| genitive
|
oivalluksenne
|
oivallustenne
oivalluksienne
|
| partitive
|
oivallustanne
|
oivalluksianne
|
| inessive
|
oivalluksessanne
|
oivalluksissanne
|
| elative
|
oivalluksestanne
|
oivalluksistanne
|
| illative
|
oivallukseenne
|
oivalluksiinne
|
| adessive
|
oivalluksellanne
|
oivalluksillanne
|
| ablative
|
oivallukseltanne
|
oivalluksiltanne
|
| allative
|
oivalluksellenne
|
oivalluksillenne
|
| essive
|
oivalluksenanne
|
oivalluksinanne
|
| translative
|
oivallukseksenne
|
oivalluksiksenne
|
| abessive
|
oivalluksettanne
|
oivalluksittanne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oivalluksinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oivalluksensa
|
oivalluksensa
|
| accusative
|
nom.
|
oivalluksensa
|
oivalluksensa
|
| gen.
|
oivalluksensa
|
| genitive
|
oivalluksensa
|
oivallustensa
oivalluksiensa
|
| partitive
|
oivallustaan
oivallustansa
|
oivalluksiaan
oivalluksiansa
|
| inessive
|
oivalluksessaan
oivalluksessansa
|
oivalluksissaan
oivalluksissansa
|
| elative
|
oivalluksestaan
oivalluksestansa
|
oivalluksistaan
oivalluksistansa
|
| illative
|
oivallukseensa
|
oivalluksiinsa
|
| adessive
|
oivalluksellaan
oivalluksellansa
|
oivalluksillaan
oivalluksillansa
|
| ablative
|
oivallukseltaan
oivallukseltansa
|
oivalluksiltaan
oivalluksiltansa
|
| allative
|
oivallukselleen
oivalluksellensa
|
oivalluksilleen
oivalluksillensa
|
| essive
|
oivalluksenaan
oivalluksenansa
|
oivalluksinaan
oivalluksinansa
|
| translative
|
oivalluksekseen
oivallukseksensa
|
oivalluksikseen
oivalluksiksensa
|
| abessive
|
oivalluksettaan
oivalluksettansa
|
oivalluksittaan
oivalluksittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oivalluksineen
oivalluksinensa
|
|
Derived terms
References
- ^ Häkkinen, Kaisa (2004), Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN
Further reading
Anagrams