mesta

Borrowed from Russian ме́сто (mésto), from Old East Slavic мѣсто (město), from Proto-Slavic *město.

• IPA^(key): /ˈmestɑ/, [ˈme̞s̠tɑ̝]
• Rhymes: -estɑ
• Syllabification^(key): mes‧ta
• Hyphenation^(key): mes‧ta

mesta

1. (Helsinki slang) place, location
2. (mathematics) locale
   • 2022, Jukka Tuomela, “Tarvitaanko joukko-oppia (enää)?”, in Arkhimedes, number 2:

     Esimerkkinä hän antoi tapauksen, jossa tietyssä joukossa ei ollut pisteitä, mutta siellä oli mestoja

     As an example, he gave a case where a set contained no points but it did contain locales.

• “mesta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

• tesma

• IPA^(key): /ˈmɛs.ta/
• Rhymes: -ɛsta
• Hyphenation: mè‧sta

mesta

1. feminine singular of mesto

• IPA^(key): /ˈmes.ta/, /ˈmɛs.ta/
• Rhymes: -esta, -ɛsta
• Hyphenation: mé‧sta, mè‧sta

mesta

1. inflection of mestare:
   1. third-person singular present indicative
   2. second-person singular imperative

• stame

• mestan
• meste

From Old Norse mestan, masculine accusative singular of mestr.

mesta

1. almost, nearly

• nesten
• mest

• “mesta” in The Nynorsk Dictionary.
• “mesta”, in Norsk Ordbok: ordbok over det norske folkemålet og det nynorske skriftmålet, Oslo: Samlaget, 1950-2016

mesta

1. genitive singular of mesto

mesta

1. inflection of mesto:
   1. genitive singular
   2. nominative/accusative plural

• IPA^(key): /ˈmesta/ [ˈmes.t̪a]
• Rhymes: -esta
• Syllabification: mes‧ta

mesta

1. feminine singular of mesto

mesta

1. definite singular of mest

• metas, teams, temas