lurauttaa

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlurɑutːɑːˣ/, [ˈlurɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Syllabification(key): lu‧ra‧ut‧taa
  • Hyphenation(key): lu‧ra‧ut‧taa

Etymology 1

    lura- +‎ -uttaa

    Verb

    lurauttaa

    1. (transitive) to spill or drizzle (of small amounts of liquid)
    Conjugation
    Inflection of lurauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
    indicative mood
    present tense perfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. lurautan en lurauta 1st sing. olen lurauttanut en ole lurauttanut
    2nd sing. lurautat et lurauta 2nd sing. olet lurauttanut et ole lurauttanut
    3rd sing. lurauttaa ei lurauta 3rd sing. on lurauttanut ei ole lurauttanut
    1st plur. lurautamme emme lurauta 1st plur. olemme lurauttaneet emme ole lurauttaneet
    2nd plur. lurautatte ette lurauta 2nd plur. olette lurauttaneet ette ole lurauttaneet
    3rd plur. lurauttavat eivät lurauta 3rd plur. ovat lurauttaneet eivät ole lurauttaneet
    passive lurautetaan ei lurauteta passive on lurautettu ei ole lurautettu
    past tense pluperfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. lurautin en lurauttanut 1st sing. olin lurauttanut en ollut lurauttanut
    2nd sing. lurautit et lurauttanut 2nd sing. olit lurauttanut et ollut lurauttanut
    3rd sing. lurautti ei lurauttanut 3rd sing. oli lurauttanut ei ollut lurauttanut
    1st plur. lurautimme emme lurauttaneet 1st plur. olimme lurauttaneet emme olleet lurauttaneet
    2nd plur. lurautitte ette lurauttaneet 2nd plur. olitte lurauttaneet ette olleet lurauttaneet
    3rd plur. lurauttivat eivät lurauttaneet 3rd plur. olivat lurauttaneet eivät olleet lurauttaneet
    passive lurautettiin ei lurautettu passive oli lurautettu ei ollut lurautettu
    conditional mood
    present perfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. lurauttaisin en lurauttaisi 1st sing. olisin lurauttanut en olisi lurauttanut
    2nd sing. lurauttaisit et lurauttaisi 2nd sing. olisit lurauttanut et olisi lurauttanut
    3rd sing. lurauttaisi ei lurauttaisi 3rd sing. olisi lurauttanut ei olisi lurauttanut
    1st plur. lurauttaisimme emme lurauttaisi 1st plur. olisimme lurauttaneet emme olisi lurauttaneet
    2nd plur. lurauttaisitte ette lurauttaisi 2nd plur. olisitte lurauttaneet ette olisi lurauttaneet
    3rd plur. lurauttaisivat eivät lurauttaisi 3rd plur. olisivat lurauttaneet eivät olisi lurauttaneet
    passive lurautettaisiin ei lurautettaisi passive olisi lurautettu ei olisi lurautettu
    imperative mood
    present perfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. — — 1st sing. — —
    2nd sing. lurauta älä lurauta 2nd sing. — —
    3rd sing. lurauttakoon älköön lurauttako 3rd sing. olkoon lurauttanut älköön olko lurauttanut
    1st plur. lurauttakaamme älkäämme lurauttako 1st plur. — —
    2nd plur. lurauttakaa älkää lurauttako 2nd plur. — —
    3rd plur. lurauttakoot älkööt lurauttako 3rd plur. olkoot lurauttaneet älkööt olko lurauttaneet
    passive lurautettakoon älköön lurautettako passive olkoon lurautettu älköön olko lurautettu
    potential mood
    present perfect
    person positive negative person positive negative
    1st sing. lurauttanen en lurauttane 1st sing. lienen lurauttanut en liene lurauttanut
    2nd sing. lurauttanet et lurauttane 2nd sing. lienet lurauttanut et liene lurauttanut
    3rd sing. lurauttanee ei lurauttane 3rd sing. lienee lurauttanut ei liene lurauttanut
    1st plur. lurauttanemme emme lurauttane 1st plur. lienemme lurauttaneet emme liene lurauttaneet
    2nd plur. lurauttanette ette lurauttane 2nd plur. lienette lurauttaneet ette liene lurauttaneet
    3rd plur. lurauttanevat eivät lurauttane 3rd plur. lienevät lurauttaneet eivät liene lurauttaneet
    passive lurautettaneen ei lurautettane passive lienee lurautettu ei liene lurautettu
    Nominal forms
    infinitives participles
    active passive active passive
    1st lurauttaa present lurauttava lurautettava
    long 1st1
    Possessive forms
    Person sing. plur.
    1st lurauttaakseni lurauttaaksemme
    2nd lurauttaaksesi lurauttaaksenne
    3rd lurauttaakseen
    lurauttaaksensa
    		past lurauttanut lurautettu
    2nd inessive2 lurauttaessa lurautettaessa agent4 lurauttama
    Possessive forms
    Person sing. plur.
    1st lurauttaessani lurauttaessamme
    2nd lurauttaessasi lurauttaessanne
    3rd lurauttaessaan
    lurauttaessansa
    		negative lurauttamaton
    instructive lurauttaen —
    1) Used only with a possessive suffix.

    2) Usually with a possessive suffix (active only).
    3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
    4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

    * The third-person singular indicative form lurauttaa does not exhibit final gemination,
    unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
    3rd inessive lurauttamassa —
    elative lurauttamasta —
    illative lurauttamaan —
    adessive lurauttamalla —
    abessive lurauttamatta —
    instructive lurauttaman lurautettaman
    4th3 verbal noun lurauttaminen
    5th1
    Possessive forms
    Person sing. plur.
    1st lurauttamaisillani lurauttamaisillamme
    2nd lurauttamaisillasi lurauttamaisillanne
    3rd lurauttamaisillaan
    lurauttamaisillansa

    Etymology 2

      lura- +‎ -uttaa

      Verb

      lurauttaa (colloquial)

      1. to sing
      Conjugation
      Inflection of lurauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
      indicative mood
      present tense perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. lurautan en lurauta 1st sing. olen lurauttanut en ole lurauttanut
      2nd sing. lurautat et lurauta 2nd sing. olet lurauttanut et ole lurauttanut
      3rd sing. lurauttaa ei lurauta 3rd sing. on lurauttanut ei ole lurauttanut
      1st plur. lurautamme emme lurauta 1st plur. olemme lurauttaneet emme ole lurauttaneet
      2nd plur. lurautatte ette lurauta 2nd plur. olette lurauttaneet ette ole lurauttaneet
      3rd plur. lurauttavat eivät lurauta 3rd plur. ovat lurauttaneet eivät ole lurauttaneet
      passive lurautetaan ei lurauteta passive on lurautettu ei ole lurautettu
      past tense pluperfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. lurautin en lurauttanut 1st sing. olin lurauttanut en ollut lurauttanut
      2nd sing. lurautit et lurauttanut 2nd sing. olit lurauttanut et ollut lurauttanut
      3rd sing. lurautti ei lurauttanut 3rd sing. oli lurauttanut ei ollut lurauttanut
      1st plur. lurautimme emme lurauttaneet 1st plur. olimme lurauttaneet emme olleet lurauttaneet
      2nd plur. lurautitte ette lurauttaneet 2nd plur. olitte lurauttaneet ette olleet lurauttaneet
      3rd plur. lurauttivat eivät lurauttaneet 3rd plur. olivat lurauttaneet eivät olleet lurauttaneet
      passive lurautettiin ei lurautettu passive oli lurautettu ei ollut lurautettu
      conditional mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. lurauttaisin en lurauttaisi 1st sing. olisin lurauttanut en olisi lurauttanut
      2nd sing. lurauttaisit et lurauttaisi 2nd sing. olisit lurauttanut et olisi lurauttanut
      3rd sing. lurauttaisi ei lurauttaisi 3rd sing. olisi lurauttanut ei olisi lurauttanut
      1st plur. lurauttaisimme emme lurauttaisi 1st plur. olisimme lurauttaneet emme olisi lurauttaneet
      2nd plur. lurauttaisitte ette lurauttaisi 2nd plur. olisitte lurauttaneet ette olisi lurauttaneet
      3rd plur. lurauttaisivat eivät lurauttaisi 3rd plur. olisivat lurauttaneet eivät olisi lurauttaneet
      passive lurautettaisiin ei lurautettaisi passive olisi lurautettu ei olisi lurautettu
      imperative mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. — — 1st sing. — —
      2nd sing. lurauta älä lurauta 2nd sing. — —
      3rd sing. lurauttakoon älköön lurauttako 3rd sing. olkoon lurauttanut älköön olko lurauttanut
      1st plur. lurauttakaamme älkäämme lurauttako 1st plur. — —
      2nd plur. lurauttakaa älkää lurauttako 2nd plur. — —
      3rd plur. lurauttakoot älkööt lurauttako 3rd plur. olkoot lurauttaneet älkööt olko lurauttaneet
      passive lurautettakoon älköön lurautettako passive olkoon lurautettu älköön olko lurautettu
      potential mood
      present perfect
      person positive negative person positive negative
      1st sing. lurauttanen en lurauttane 1st sing. lienen lurauttanut en liene lurauttanut
      2nd sing. lurauttanet et lurauttane 2nd sing. lienet lurauttanut et liene lurauttanut
      3rd sing. lurauttanee ei lurauttane 3rd sing. lienee lurauttanut ei liene lurauttanut
      1st plur. lurauttanemme emme lurauttane 1st plur. lienemme lurauttaneet emme liene lurauttaneet
      2nd plur. lurauttanette ette lurauttane 2nd plur. lienette lurauttaneet ette liene lurauttaneet
      3rd plur. lurauttanevat eivät lurauttane 3rd plur. lienevät lurauttaneet eivät liene lurauttaneet
      passive lurautettaneen ei lurautettane passive lienee lurautettu ei liene lurautettu
      Nominal forms
      infinitives participles
      active passive active passive
      1st lurauttaa present lurauttava lurautettava
      long 1st1
      Possessive forms
      Person sing. plur.
      1st lurauttaakseni lurauttaaksemme
      2nd lurauttaaksesi lurauttaaksenne
      3rd lurauttaakseen
      lurauttaaksensa
      		past lurauttanut lurautettu
      2nd inessive2 lurauttaessa lurautettaessa agent4 lurauttama
      Possessive forms
      Person sing. plur.
      1st lurauttaessani lurauttaessamme
      2nd lurauttaessasi lurauttaessanne
      3rd lurauttaessaan
      lurauttaessansa
      		negative lurauttamaton
      instructive lurauttaen —
      1) Used only with a possessive suffix.

      2) Usually with a possessive suffix (active only).
      3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
      4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

      * The third-person singular indicative form lurauttaa does not exhibit final gemination,
      unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
      3rd inessive lurauttamassa —
      elative lurauttamasta —
      illative lurauttamaan —
      adessive lurauttamalla —
      abessive lurauttamatta —
      instructive lurauttaman lurautettaman
      4th3 verbal noun lurauttaminen
      5th1
      Possessive forms
      Person sing. plur.
      1st lurauttamaisillani lurauttamaisillamme
      2nd lurauttamaisillasi lurauttamaisillanne
      3rd lurauttamaisillaan
      lurauttamaisillansa

      Further reading

      This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.