епискоупьство
Old Church Slavonic
Etymology
епискоупъ (episkupŭ, “bishop”) + -ьство (-ĭstvo, “-ness”).
Noun
епискоупьство • (episkupĭstvo) n
Declension
| singular | dual | plural | |
|---|---|---|---|
| nominative | епискоупьство episkupĭstvo |
епискоупьствѣ episkupĭstvě |
епискоупьства episkupĭstva |
| genitive | епискоупьства episkupĭstva |
епискоупьствоу episkupĭstvu |
епискоупьствъ episkupĭstvŭ |
| dative | епискоупьствоу episkupĭstvu |
епискоупьствома episkupĭstvoma |
епискоупьствомъ episkupĭstvomŭ |
| accusative | епискоупьство episkupĭstvo |
епискоупьствѣ episkupĭstvě |
епискоупьства episkupĭstva |
| instrumental | епискоупьствомъ episkupĭstvomŭ |
епискоупьствома episkupĭstvoma |
епискоупьствꙑ episkupĭstvy |
| locative | епискоупьствѣ episkupĭstvě |
епискоупьствоу episkupĭstvu |
епискоупьствѣхъ episkupĭstvěxŭ |
| vocative | епискоупьство episkupĭstvo |
епискоупьствѣ episkupĭstvě |
епискоупьства episkupĭstva |